Näkymä Katri Valan puiston portailta Vaasanpuistikkoon ja Harjuun 1960-luvulla. Taustalla (vasemmalla) Vaasanhalli. Harju on osa Alppiharjun kaupunginosaa (kuva HKM/ Pauli Ukkonen).

HARJUN KOTIKAUPUNKIPOLKU

Alppiharju on Helsingin kantakaupungin 12. kaupunginosa. Asemakaava tälle rautatien, Helsinginkadun, Hämeentien sekä Aleksis Kiven kadun rajaamalle alueelle vahvistettiin vuonna 1901. Kaupunginosa jakautuu kahteen osa-alueeseen: Alppila ja Harju, jotka yhdessä muodostavat Alppiharjun kaupunginosan. Nimi vahvistettiin vuonna 1959. Nykyään Harjun osa-alueella asuu lähes 8 000 ihmistä väestöntiheyden ollessa yksi suurimpia Suomessa. Koko Alppiharjun peruspiirissä on nyt noin 12 000 asukasta, kun 1960-luvulla oli pitkälti yli 20 000.

Täydennys rakentamisen ja lapsiperheiden suosion myötä väkiluku on ollut viime vuosina taas kasvussa. Alppiharjun kotikaupunkipolku esittelee kulkijalleen kaupunginosan nähtävyyksiä eri aihepiireistä: sen historiaa ja nykyaikaa, luontoa ja kulttuuria, rakennuksia ja henkilöhahmoja. Pääosassa on kuitenkin omakohtainen havainnointi. Kävelyreitti vie suoraan paikan päälle, kokemaan kotikulmat kaikin aistein. Kotikaupunkipolku soveltuu uusille ja vanhoille asukkaille, koululaisille, sunnuntaikävelyille ja tutkimusretkille, jonka pituus on 6 km.  Kotikaupunkipolun toimitus: Juhani Styrman ja Pauli Saloranta. Alkutekstit: Juhani Styrman. Julkaisija: Alppila Seura, yhteistyössä:Kallion kävelyfestivaali (/ www.kfkkv.fi).

Syrjäseudusta Suomen suosituimmaksi matkailukohteeksi Vielä 1700-luvun lopulla koko nykyinen Kallio oli asumatonta syrjäseutua. Porvoon maantie kulki rannan suuntaisena nykyisen Hämeentien paikkeilla. Helsingin kaupunki ryhtyi 1840-luvulla vuokraamaan näitä takamaitaan viljelytiloiksi: syntyivät muiden muassa tilat Alppi ja Harju. Harjun tilan vuokrasopimus päättyi vuonna 1883 ja jo viiden vuoden päästä Vaasankadun, silloisen Harjukadun varrelle oli rakennettu peräti 26 tonttia. Seuraavan vuosikymmenen aikana alueen asukasmäärä kaksinkertaistui. Harjun alkupäähän ensimmäiset korttelit erotettiin vuonna 1905 nykyisen Kinaporikadun varrelle.

Alppiharju on vanha työläiskaupunginosa, jonka asutus historia liittyy Kallion jo pitkälti kadonneeseen teollisuusperinteeseen. Alppiharjun kaupunkikuva on moni-ilmeinen: Idässä urbaani Harju metroasemineen ja lännessä Alppilan laajat, maisema- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat puistoalueet erityispiirteenään viime jääkauden jälkeensä jättämät silokalliot. Edustettuna ovat eri vuosikymmenten rakentamistyylit 1800-luvun lopusta alkaen ja onpa joukossa myös esimerkkejä onnistuneesta uuden rakentamisen sopeuttamisesta vanhan rakennusperinnön rinnalle. Mutta kaiken yläpuolelle nousee kuitenkin Linnanmäen huvipuisto. Kaikille suomalaisille ovat tuttuja sen vuoristorata ja maailmanpyörä: niiden siluetit ovat Helsingille yhtä merkittäviä symboleita kuin Tuomiokirkko. Linnanmäki on vuodesta toiseen pitänyt pintansa Suomen suosituimpana matkailukohteena yli miljoonalla kävijällään. Niinpä liioittelematta voidaan sanoa, että Alppiharjussa ovat vierailleet lähes kaikki suomalaiset.

K O H T E E T  1 ja 9  Esittelevät Harjun osa-aluetta , kartta: osa 2

1 Vaasanpuistikko: Alppiharjun itäkulmassa sijaitsevan Vaasanpuistikon nimi mainitaan kaupungin asiakirjoissa jo1900-luvun alkupuolella. Nimi viittaa Helsingin perustajaan, kuningas Kustaa Vaasaan. Aukio alkoi muotoutua 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, kun itäreunaan kohosi komeita jugend-taloja ja länsireunaa kehystämään valmistui vuonna 1930 arkkitehti Elias Paalasen suunnittelema Vaasanhalli. Puistikko oli tuolloin Helsinginkadun, Vaasankadun ja Pengerkadun risteys, jonka Harjun puoleinen osuus nimettiin vuonna 1982 Kinaporinkaduksi. Kaksikerroksinen Vaasanhalli rakennettiin alun perin kauppahalliksi. Myös yläkerrassa oli liiketilaa, mutta siellä on toiminut myös kaksi oppilaitosta: Vuosina 1932–44 Helsingin toinen lyseo, eli kotoisammin "Tossu" sekä vuosina 1944–59 Vaasanrinteen yksityislyseo, joka oli alun perin 1914 perustettu Viipurin realikoulu ja josta muodostui myöhemmin Maunulan oppikoulu.

Vaasanpuistikon nykyinen ilme on vuodelta 1984, jolloin otettiin käyttöön Sörnäisten metroasema. Aukion perusparannusta on suunniteltu useaan otteeseen. Korjaukset ovat jääneet kuitenkin lähinnä kosmeettisiksi. Myös nimestä on keskusteltu. On ehdotettu muun muassa runoilija Arto Mellerin (1956–2005) aukiota. Kaupunki on käsitellyt nimiasiaa viimeksi marraskuussa 1980.

2 Sörnäisten metroasema: Kurvi on joukkoliikenneyhteyksien solmukohta, jonka pohjana on Sörnäisten metroasema. Se avattiin1.9.1984, Jouko Kontion ja Seppo Kilpelän suunnittelemana. Asemalaiturit ovat 25 metriä maanpinnan ja 3 metriä merenpinnan alapuolella. Erikoisuutena ovat lippuhallista laiturille johtavat vinohissit, jotka valmistuessaan olivat harvinaisia. Lippuhalliin johtaa seitsemän eri sisäänkäyntiä. Sörnäisten metroasema nähdään Aki Kaurismäen kulttimainetta nauttivassa elokuvassa Calamari Union vuodelta 1985. Siinä viisitoista Frank-nimistä miestä ja yksi Pekka lähtevät vaeltamaan Kalliosta Eiraan. Vaaran täyteinen matkaa alkaa, kun miehet kaappaavat metron Sörnäisistä. Kohtaus on kuvattu tuolloin vielä keskeneräisellä metroasemalla vuonna 1984.

3 Kinaporin kortteli : Kurvi on lempinimi Hämeentien mutkalle, joka kääntyy jyrkästi kohti Hakaniemeä. Samalla katu toimii kolmen kaupunginosan: Alppiharjun, Kallion ja Sörnäisten maantieteellisenä rajana. Aivan Alppiharjun pohjoiskulmassa on kortteli numero 358, lempinimeltään Kinapori. Aina 1980-luvun alkuun saakka kortteliin kuului eri-ikäisiä ja -kokoisia puu- ja kivitaloja, joista vanhimmat oli rakennettu 1870-luvulla. Kinapori oli vaarassa 1970-luvulla, kun Hämeentien oikaisu suunnitelma olisi halkaissut korttelin. Idea onneksi kuoli yhtä nopeasti kuin syntyikin. Episodi vakiinnutti kuitenkin korttelin nimeksi Kinaporin. Kortteli sai myös oman laulun, kun Alppila Seuran pyynnöstä M. A. Numminen teki Kinaporin humpan. Kantaesityksensä kappale sai sitten Hämeentien oikaisua vastustaneessa asukastilaisuudessa. Kaupunkilegendan mukaan Kinapori-nimi juontaa puutalojen aikakauteen, jolloin asukkaiden keskenäisen kinastelun vuoksi aluetta olisi kutsuttu Kinaporiksi.

Puutalot ovat sittemmin kadonneet korttelista ja nykyinen rakennuskanta on suurimmalta osin1980-luvulta. Nyt Kinporin vanhin talo on Leuto A. Pajusen suunnitelma jugend-talo (Kinaporinkatu 1) vuodelta 1912. Kortteli tunnetaan ennen kaikkea Kinaporin seniorikeskuksesta (entinen palvelukeskukus, Kinaporinkatu 9), joka tarjoaa viriketoimintaa helsinkiläisille eläkeläisille ja työttömille. Kulttuuri- ja taidepainotteiseen keskukseen kuuluu myös 28 asuntoa käsittävä palvelutalo. Korttelin läpi on kulkuyhteys Hämeentieltä Kinaporinkadulle seniorikeskuksen aukioloaikoina.

4 Sörnäisten järvi ja Miljoonamonttu: Näillä main oli vielä 1800-luvun alussa Sörnäisten järven ranta (Södernäs Träsk). Tuolloin noin puolen kilometrin pituinen ja 150 metriä leveä järvi laski nykyisen Junatien vaiheilta Suvilahteen. Järvi kuivattiin 1820-luvulta alkaen pelloiksi ja laitumiksi kasvavan kaupungin muonittamiseksi. Södernäsinja sitä myötä Sörnäisten kaupunginosan nimi tulee niemestä, joka oli alkuperäisen Helsingin eteläpuolella nykyisen Vanhankaupunginlahden rannalla. Nyt tuossa niemessä on mm. kauppakeskus Redi. Nykyistä Kinaporinpuistoa kutsuttiin 1950-luvulla "Montuksi". Nimi tuli siitä, että tyhjää tonttia ympäröiviä katuja korotettiin jopa useilla metreillä. Montusta tuli seudun lasten keskuudessa suosittu leikkipaikka. Valumavesistä monttuun saattoi syntyä lampi, jota muun muassa hyödynnettiin vesileikeissä."Monttu" kunnostettiin 1960-luvun alussa lasten leikkipaikaksi ja sitä ryhdyttiin kutsumaan"Miljoonamontuksi", sillä tontin kunnostaminen puistoksi maksoi miljoonia markkoja ja edellytti miljoonia täytemaa kuutioita.

Puisto sai nykyisen ilmeensä vuonna 2003. Silloin puistoon rakennettiin erikoinen, hieno köynnöskaarikäytävä, jota reunustavat kesäkukkaryhmät. Puistoa reunustavat poppeli- ja puistolehmusten rivit.

5 Harjun nuorisotalo ja Dallapénpuisto, Aleksis Kiven katu 1: Harjun nuorisotalo sijaitsee Aleksi Kiven kadun pohjoispuolella eli tarkkaan ottaen Alppiharjun rajojen ulkopuolella. Talo liittyy kuitenkin toiminnallisesti itäisen Harjun kaupunki rakenteeseen. Nuorisotalo on myös tärkeä osa koko Suur-Kallion identiteettiä. Esimerkiksi Harjun nutan ideasta alkoi vuonna 1994 Kallio Kukkii -kaupunginosatapahtuma, jonka merkityshelsinkiläisen kaupunkikulttuurin kehittymiselle on kiistaton. Arkkitehti Albert Nybergin suunnitelma talo valmistui vuonna 1923 ruumishuoneeksi, toiselta nimeltään paarihuone. Sieltä lähtivät junat Malmin hautausmaalle. Vainajat ja hautajaisvieraat matkustivat peräkkäisissä vaunuissa. Malmin hautausmaan pohjoismuurissa onkin edelleen junaportti nähtävissä. Rakennus toimi 1960-luvulla VR:n varastona päätyen lopulta autiotaloksi, jonka yllä leijui jopa purku-uhka.

Kansanliikkeen aloitteesta rakennus peruskorjattiin lopulta nuorisotaloksi, joka aloitti toimintansa 1987. Harjun nuorisotalo on keskittynyt musiikkiin, kuvalliseen ilmaisuun, monikulttuuriseen toimintaan ja alueelliseen vaikuttamiseen. Talosta löytyy näyttelytila, kahvila ja monitoimisali. Nuorisotaloa ympäröi Dallapénpuisto, joka on suosittu oleskelu- ja tapahtumapuisto. Se tunnetaan toukokuisesta Kallio Kukkii -piknikistä ja pitkin kesää järjestettävän Aleksis Kiven kadun kirppiksen pitopaikkana. Puisto on nimetty 1920-luvulla perustetun Dallapé-tanssiorkesterin mukaan. Monet orkesterin jäsenet ovat asuneet lähialueella.

6 Aleksis Kiven katu: Vuonna 1928 Fredriksberginkatu nimettiin kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven mukaan. Katutila on itse asiassa kokonaisuudessaan Vallilaa, kun kaupunginosien raja seuraa kadun parillisten numerojentalojen kivijalkaa. Itäpäädyssä kadun maamerkkinä numerossa 4–8 on massiivinen rintamamieskerrostalo vuodelta 1952. Bulevardimaisen kadun keskellä olevassa puukujanteessa on pyörätie. Kadun varrelta, Alppiharjun puolelta, löytyy esimerkkejä 1900-luvun alun tärkeimmistä arkkitehtuuri suuntauksista: jugend, klassismi ja funkkis. Korttelikapakoiden klassikkosarjaan kuuluva Populus numerossa 22 on olennainen osa kadun ilmettä. Suosittu karaokebaari tunnetaan siitä, että se on avoinna 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemänä päivänä viikossa.

Kadun vanhin rakennus on arkkitehti Vilho Penttilän suunnittelema Aleksis Kiven katu 40 vuodelta 1909. Mielenkiintoisen historian omaa puolestaan numero 52–54, jossa toimi Bögelundin kartonkitehdas vuosina 1920–25. Sodan aikaan kiinteistössä oli ammustehdas ja sen jälkeen erinäisiä toimistoja. Talo perus korjattiin ja korotettiin 2000-luvunvaihteessa lähinnä asuntokerrostaloksi. Alppiharjun kaupunkikuvaa leimaavat myös Aleksis Kiven kadun pohjoispuolen teollisuuskorttelit. Niistä merkittävin on kulttuurihistoriallisesti arvokas entinen Valtion Rautateiden Pasilan konepaja-alue, joka on nyt muuttumassa asuin- ja kulttuurikäyttöön.

7 Satakallio: Porvoonkadun ja Fleminginkadun kulmakortteliin kohosi vuosina 1961–63 Satakallioksi nimetty kolmen kerrostalon kokonaisuus. Taloyhtiö käsitti 750 asuntoa ja olikin valmistuessaan Suomen suurin. Rakennukset edustavat 1960-luvulla rakentamisen mullistanutta elementtiteknologiaa. Satakallion suunnitteli suomalaisen elementtirakentamisen edelläkävijöihin lukeutuva arkkitehti Toivo Korhonen (1926–2014).

Jättiläismäisten talojen tieltä purettiin vuonna 1904 valmistuneet noin 20 yksikerroksista puutaloa, joita kutsuttiin Sadan markan villoiksi. Nämä "huvilat" olivat saaneet nimensä siitä, että taloista sai asunnon maksamalla sadan markan perusmaksun perustajayhtiölle Helsingin Työväen Rakennusosakeyhtiölle. Puutaloyhdyskunnasta tuli työväestön keskuudessa tavoiteltu asuinpaikka. Olivathan 50 neliömetrin asunnot 1900-luvun alussa peräti luksusta ahtaisiin oloihin tottuneille työläisperheille. Heinäkuussa 1941 jatkosodan alussa tuhoutui ilmapommituksessa Fleminginkadun kulmatalo. Raunioitunut kulma pysyi rakentamattomana aina vuoteen 1960 saakka, jolloin koko alue sai purkutuomion.

8 Aleksis Kiven peruskoulu: kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin suunnittelema Aleksis Kiven kansakoulu valmistui vuonna1934.  Koulu oli pohjoismaiden modernein kansakoulu, jota käytiin ihastelemassa ympäri maata, ja sen pienoismallia esiteltiin jopa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937. Koulutyön alkaessa lokakuussa 1934 oli kulunut sata vuotta kirjailija Aleksis Kiven (1834–72) syntymästä ja opettajien aloitteesta koulu sai kansalliskirjailijan nimen. Koulussa on nykyään noin 450 oppilasta (1950-luvulla 2000 oppilasta) luokka-asteilla 1–9. Rakennusta ei ole asemakaavassa suojeltu, mutta se on luokiteltu Helsingin koulujen ykkösluokkaan arkkitehtonisen laatunsa, kaupunkikuvallisen merkityksensä ja historiallisen arvonsa perusteella.

9 Aurinkokello: Aleksis Kiven koulun pohjoispäädyssä on lehtomainen aidattu kukkula. Porvoonkadulta tarkkaavainen kulkija saattaa huomata ylhäältä pensaiden lomasta virnuilevia kivisiä kasvoja. Siellä lymyää ehkäpä Helsingin yksi vähiten tunnetuimmista julkisista veistoksista. Kyseessä on Gunnar Finnen veistos Aurinkokello vuodelta 1935. Teos muodostuu jalustasta ja graniittilevystä, johon on kaiverrettu kompassi, jota täydentää neljään ilman suuntaan irvistävät peikkomaiset oliot. Graniittinen veistos on noin metrin korkea ja puolitoista leveä. Aidan portti on lukossa, eikä teosta pääse ihailemaan läheltä. Gunnar Finne (1886–1952) oli tuottelias ja monitaitoinen kuvanveistäjä. Hänen tunnetuin teoksensa on Zacharias Topeliuksen muistomerkki Taru ja totuus Esplanadin puistossa.

Kävely jatkuu sivulla Alppiharju osa 2.